1980-luvun puolivälistä lähtien hän on ollut Euroopan musiikillisen Olympuksen huipulla viljellen täysin ainutlaatuista esiintymistyyliä. Hänen esityksensä, joissa on jatkuvasti vaihtuvat suuret lavasteet, ovat tunnetusti maailman värikkäimpiä.
“Vapaa elektroni”, “ikuisesti nuori”, “kapinallinen sielu”, “punainen enkeli”, “vaikeasti lähestyttävä provokaattori”, “mysteerikupla”, “punatukkainen peto” – millä epiteeteillä kriitikot ovat määritelleet Milen Farmeria? Ensimmäisen kappaleensa “Maman a Tact” julkaisusta vuonna 1984 lähtien laulaja on pitänyt työnsä ja yksityiselämänsä salassa kuin kukaan muu. Kaikki viestintä laulajan esiintymisten ympärillä on todellakin estetty siinä määrin, että hän ei ole vieläkään liittynyt sosiaaliseen mediaan ja antaa harvoin haastatteluja. Viimeksi Mylène esiintyi Télé Star -lehden etusivulla 6. syyskuuta 2021 kauniissa kuvassa, joka oli otettu hänen kiivetessään portaita Cannesin elokuvajuhlilla 6. heinäkuuta. Julkaisu kertoi, että laulaja valmistelee uutta albumiaan äärimmäisen salamyhkäisessä ilmapiirissä. Hänen viimeisin albuminsa Disobedience julkaistiin kolme vuotta sitten, 28. syyskuuta 2018. Vuodesta 2005 lähtien Mylenen kahden studioalbumin välillä on yleensä kulunut kolme vuotta.
Mylène Gauthier (maanviljelijä) syntyi 12. syyskuuta 1961 Pierrefondsissa (Montrealin alueella) Quebec Cityssä. Hänen isänsä Max Gauthier, tieinsinööri ja neljän lapsen perheen nuorin jäsen, työskenteli Manicouaganin padon rakentamisessa. Mylène vietti elämänsä ensimmäiset kahdeksan vuotta Quebecissä. Hänen äitinsä Marguerite Martin oli kotiäiti, joka huolehti Mylènestä, hänen isosiskostaan Brigitestä ja veljestään Jean Lou’sta, joka oli syntynyt vuonna 1969. Mylène myönsi, että hänellä on lapsuudestaan vain vähän muita muistoja kuin “syömänsä lumen valkoisuus” ja kuuluisa kanadalainen vaahterasiirappi. Mylène välitti eläimistä, mikä sai hänet myöhemmin haluamaan eläinlääkäriksi. Koulussa Mylene oli melko vetäytyvä oppilas, joka ei juurikaan ollut tekemisissä ikätovereidensa kanssa. “En ollut mikään poikamies! Nuoresta pitäen en ole koskaan pitänyt nukkeilla leikkimisestä. Olen aina pitänyt enemmän poikien seurasta ja peleistä. Tietenkin sen on täytynyt vaikuttaa luonteeseeni”, hän tunnusti haastattelussa OK!
1970-luvun alussa Mylène ja hänen perheensä palasivat Ranskaan. He asettuivat Pariisin esikaupunkiin Ville d’Avreen. Mylène sopeutui erittäin huonosti vanhempiensa kotimaahan. Luokkatoverit pilkkasivat pitkään hänen kanadalaista aksenttiaan. Myöhemmin hän myönsi, että “esikaupunkien eristyneisyys korvasi hänelle paljon iloisemman kanadalaisen maailmankaikkeuden”. Kymmenvuotiaana Mylene voitti laulukilpailun. Hän sai pääpalkinnon, kirjan nimeltä Valkoinen kani. Teini-ikäisenä hän vietti osan kesästään vierailemalla sairaiden lasten luona laitoksissa. Rakkaus eläimiin sai hänet ilmoittautumaan ratsastustunneille Somurissa. Hän lopetti ne pudottuaan vakavasti hevosen selästä 16-vuotiaana. “Luulen, että toisessa elämässä rakkauteni eläimiin olisi hallitsevaa. Ihannetapauksessa olisin niille sekä eläinlääkäri että turvakoti”, hän tunnusti haastattelussa.Milen kävi draamakoulua Cours Florentissa, onnistui näyttelemään Zezetten roolia näytelmässä “Joulupukki – roskaa”, jonka ohjasi hänen ystävänsä Thierry Mugler. Koulun päätyttyä hän teki satunnaisia töitä, ensin hammaslääkärin avustajana ja sitten gynekologina. Hän kokeili myös mainostamista ja esiintyi ensin huonekalumainoksissa ja sitten erilaisissa mainoksissa, muun muassa Fiskarsin saksia koskevassa mainoksessa. Samaan aikaan hän kehitti omaa kirjallista kulttuuriaan, ja häntä kiehtoivat erityisesti Edgar Allan Poen teokset ja Baudelairen runous. Hänen teostensa tekstit ovat syvästi symbolisia, täynnä kuvia ja metaforia.
Vuonna 1984 hän tapasi ohjaaja ja säveltäjä Laurent Boutonnat’n, josta tuli hänen elämässään taidemaailman tärkein henkilö, joka käynnisti hänen uransa ja ohjasi kaikki hänen ikoniset musiikkivideonsa 1980- ja 1990-luvuilla. Laulajalla on katsottu olleen suhde Boutonnen kanssa, mutta molemmat sanoivat olleensa ystävällisissä väleissä. Farmer ei ole koskaan ollut naimisissa eikä hänellä ole lapsia. “En ole naimisissa, asun kapusiinin kanssa. Hän ei ole munkki, hän on pieni apina”, Farmer sanoi hiljattain antamassaan haastattelussa. Hän on legendaarisen muotisuunnittelijan Jean-Paul Gaultierin muusa, joka valmistaa hänelle kaikki esiintymisasut. Laulajan ja muotisuunnittelijan välille on kehittynyt todellinen ystävyys ja molemminpuolinen inspiraatio. “En voi kiittää Jean-Paul Gaultieria tarpeeksi anteliaisuudesta, hulluudesta ja vaatimattomuudesta”, hän sanoi. Arjessa Farmer pukeutuu yksinkertaisiin mekkoihin, jopa merimiespaitoihin, ja käyttää korkokenkiä.
Mylène Farmerilla on kaikki kyvyt, jopa kyky pudota kauniisti. Vuonna 2010 laulaja kompastui kolme kertaa Elysee-palatsin portailla Nicolas Sarkozyn isännöimällä illallisella Elysee-palatsissa Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin vierailun yhteydessä. Valokuvaajien vangitsemana laulaja nousi jaloilleen ja hymyili häikäisevästi todistaen, että “hauskuus ei tapa”.
Tammikuuta 2018 tuli streamattavaksi ja ladattavaksi ensimmäinen single Milen Farmerin yhdelletoista studioalbumilta Rolling Stone, jonka on luonut ja tuottanut Feder. Siitä tuli Ranskan myydyin albumi. 14. maaliskuuta 2018 Ranskan valkokankaille tuli Pascal Logierin elokuva Land of Ghosts, jossa Mylène näyttelee Paulinea. Kriitikkojen arviot olivat myönteisiä, ja kaikki ylistivät Farmerin työtä. Tämä auteur-elokuvan genreen kuuluva elokuva keräsi Ranskassa 250 tuhatta katsojaa, mikä on hyvä indikaattori tällaiselle elokuvalle.
